Ääni oli totinen ja Ebba tunsi sen.
"Olin unohtanut neulan alushameeseen, ja se pisti hänen korkeuttansa käteen, niin että siitä tuli verta."
"Ettekö muistanut pyytää anteeksi?"
"Tein sen heti. Leskikuningatar käski minut tänne miettimään virhettäni, mutta prinsessa sanoi, etten saa olla mukana… juhlassa… huomenna", kuiski hän nyyhkytystensä lomaan.
"Silloin en minäkään tule mukaan", kuului ankara vastaus.
Ebba katsoi häneen kovin kummissaan. "Eikö teidän majesteettinne ole luvannut viedä sulhasen sisään?"
"Sen saa tehdä Magnus kreivi, jollei hänkin mieluummin vietä päiväänsä meidän seurassamme."
Ebba luuli, että kuningas piti häntä pilkkanaan. "Jos leskikuningatar tulee, on hän varmaan hyvin vihainen", sanoi hän hätäilevän näköisenä, epätietoisena, oliko hänen lähdettävä vai jäätävä.
"Ebba", sanoi Kustaa tulisesti, "etkö vieläkään ymmärrä minua?"
Ebba katsoi nuoreen kuninkaaseen suurin, ihmettelevin silmin, mutta samassa lehahti heleä puna niinkuin ruusupilvi hänen suloisille kasvoilleen.