"En oikein", sanoi hän niin hiljaa, että Kustaan täytyi kumartua kuullakseen sanat. "Ymmärrän vain sen, ettei teidän majesteettinne voi tarkoittaa muuta kuin mikä on hyvää ja kunniallista."
"Tietysti en, armas, ja jos tahdot lahjoittaa minulle sydämesi, menemme jos niin haluat, heti kuningattaren luo ja ilmoitamme hänelle, taikka kenties, kuten viisaimpana pidän, viivytämme sitä muutamia vuosia, kunnes kruunattuna kuninkaana voin korottaa valitsemani puolison kuningattareksi."
"Menkää, menkää!" huudahti Ebba pelästyneenä. "Joku tulee!"
"Kuinka voit pyytää minua menemään ennenkuin olen saanut vastauksen?"
"En voi, en tohdi sanoa mitään", virkkoi Ebba hätiköiden. "Ah, teette minut aivan onnettomaksi!" Hän väänteli epätoivoissaan käsiään.
Kustaa seisoi tuokion epäröiden. "No, jääköön sinun tähtesi, mutta muista, että huomenna puhumme enemmän."
Nopein askelin poistui hän huoneesta ja meni suoraan siihen huoneeseen, jossa kuningatar ja hovi olivat.
Ensi vilahduksella näki hän, että täällä tiedettiin jo hänen käynnistään koirakamarissa.
Kuningatar hymyili maireenmuikeaa hymyä, mutta Kustaalla oli suunnitelmansa valmiina, ja hän kääntyi hänestä heti Maria Elisabetiin kysyen innoissaan kuinka hän voi, ja oliko lähetetty lääkäriä noutamaan.
Prinsessa vastasi, että hän oli tottunut kärsimään eikä hänelle merkinnyt mitään kärsikö enemmän vai vähemmän.