"Tai omasta puolestaan."
"Luuleeko äiti…?"
"En tiedä mitään, mutta epäilen — kuinka tahansa, en unohda enkä anna koskaan anteeksi hänen käytöstään tänään."
5.
HÄÄT.
Kuningas vei Juhana herttuan ja kuningatar itse tyttärensä alttarille Linnankappeliin. Tänne oli tuotu kaikki mahdollinen upeus näytteille: liput ja tunnukset ympäröivät alttarin, ja morsiusparin ympärillä välkkyivät loistavat puvut, joita herrat ja naiset kantoivat, kallisarvoiset ketjut, koristeet ja muut helyt häikäisivät katsojain silmiä, kun taas miesvieraat ihastuksella katselivat ihanaista neitsytkiehkuraa, joka seisoi morsiamen ympärillä.
Kuningas keksi heti mielitiettynsä ja hän kuunteli mielellään mitä hänen ympärillään kuiskailtiin, sillä kaikkien mielestä Magnus Brahen tytär voitti kauneudellaan ensi palkinnon.
Juhlamenojen loputtua palasivat hovi ja monet kutsutut vieraat kellojen soidessa ja tykkien paukkuessa kuningattaren huoneustoon, jossa upea ateria odotti.
Herttua, joka kulki etumaisena, saattoi viidentoista vuotiasta morsiantaan, joka tänään esiintyi erittäin edukseen.
Lapselliset kasvot antoivat hennolle, valkoiseen, kallisarvoiseen pukuun puetulle olennolle hieman avuttoman ilmeen, ja kun nuori morsian kohotti katseensa sulhoonsa, näytti tämä tuntevan sen päättäen siitä hellästä osanotosta, jolla vaalieli häntä.