"Yhdellä se on, Kätchen, yhdellä ainoalla!" Kati katsoi kummissaan häneen: "Onko mahdollista, että…"
"On, Kätchen, minä rakastan ja minua rakastetaan vastaan, ja sydämeni kuohuu niin ilosta, että minun täytyy uskoa onneni jollekulle, ja tämä joku olet sinä, minun paras, uskollisin ystäväni!" Hän painoi Katin käden vasten poveaan ja sitten huuliaan, ja Kati tunsi sen kostuvan hänen kyynelistään.
"Kustaa, rakkahin Kustaa, kuka hän on?"
"Ebba Brahe!"
"Oletko äsken puhutellut häntä?"
"Olen, hänet oli karkoitettu täältä."
"Juhanan tähden, tiedän sen."
"Juhanan?" toisti Kustaa kummissaan.
"Maria Elisabet on mustasukkainen hänelle."
"Minun pitäisi kiittää häntä siitä! Toisen kerran jo löysin valkoisen kyyhkyni alhaalta koirakamarista. Tuo halveksittu huone tulee tästälähin olemaan minun rakkaimpani, koska hän siellä uskoi minulle suloisen salaisuuden."