"Mitä on kuningatar sanova?"
"Olen varma siitä, että hän tulee suostumaan. Suvussamme on muuten monta esimerkkiä samanlaisista avioliitoista, ja sitä paitsi on hän ymmärtävä, että rakkaus on Jumalan lahja, että sentähden sielu, joka sen heittää luotaan, samalla kadottaa kaiken auringonvalon, joka valaisee hänen elämäänsä."
"Minä tiedän, että rakkaudella on omat lakinsa", sanoi prinsessa hymyillen. "Täysikäisenä kuninkaana on sinulla sitä paitsi oikeus mennä naimisiin kenen kanssa tahdot."
"En tee sitä sentään ilman äitini suostumusta. Vanhempain siunaus lämmittää lasten kodin. Mutta hän on antava minulle siunauksensa rukousteni tähden. Ei kai hän voi, nähtyään työni maan puolesta, kieltää minulta sitä onnea, jota ennen kaikkia kaipaan!"
"Mitä tahtoisinkaan tehdä, jotta saavuttaisit sen!" vastasi Kätchen.
"Minä tiedän, rakas; tätä nykyä täytyy meidän olla kärsivälliset, minun on ensin leikattava laakereita, jotka sopivat morsiuskruunua kaunistamaan, mutta ole sinä sillaikaa hyvä häntä kohtaan. Älä sano, että tiedät salaisuutemme, mutta lukekoon hän sen silmistäsi ja ymmärtäköön osanotostasi häntä kohtaan."
"Sen lupaan!"
"Jonkun kerran täytyy minun tavata häntä, kun olen täällä kotosalla. Siihen valmistan kuitenkin itse tilaisuuden, sinun ei tarvitse antautua vaaraan. Sitä paitsi kirjoitan hänelle ja toivon hänen vastaavan. Vaihdamme ajatuksia keskenämme, ja usein, kun olen lukenut hänen kirjeitään, tullaan sanomaan: 'Hänen armonsa on saanut hyviä uutisia'."
Onni tekee puheliaaksi, eikä Kätchen ollut koskaan nähnyt sellaisena veljeään. Mutta kun hän vihdoin sanoi, että monet kadehtivat häneltä sitä onnea, että hän yksin sai puhua kuninkaan kanssa, silloin Kustaa nousi, kiitti häntä hymyillen muistutuksesta ja lisäsi, että tämä keskustelu oli ollut hänen onnensa sinetti.
Kun juhla oli päättynyt ja morsiuspari lähtenyt herttuan uudestaan sisustettuun asuntoon Rautatorin varrella, hajaantuivat häävieraat.