Kustaa Aadolfin sanoessa hyvää yötä kuningattarelle sanoi tämä ikäänkuin sattumalta: "Jokin kirje kiinnitti sinua pitkän aikaa?"
"Eräs yksityinen ilmoitus, teidän majesteettinne", vastasi Kustaa ja meni.
"Kotkanpoika tahtoo ja lentää omin siivin", tuumi äiti. "Mutta minun täytyy tietää, mitä hommia hänellä oli."
Hänellä ei ollut enää Maria Elisabetia, jonka kanssa jutella. Hän lyöttäytyi sentähden juttusille Katarinan kanssa koettaen udella. Mutta Kati väisti suurella taitavuudella hänen kysymyksensä.
Alamaasta päin saapui alinomaa kirjeitä tanskalaisten häpeämättömistä, yhä kasvavista vaatimuksista. Milloin vaativat suuria rahasummia kunnialahjaksi kuninkaalleen, milloin yhä laajempia maa-alueita.
Säätyjen kanssa neuvoteltuaan päätti kuningas itse lähteä: neuvottelupaikalle huolimatta kaikista jatkuvista juhlallisuuksista. Ei se ollut hauskaa, mutta Kustaa ei ollut niitä, jotka väistyvät velvollisuuden tieltä.
Hääpäivän jälkeen ei hän ollut saanut puhua Ebban kanssa kahden kesken. Mutta hän oli onnellinen siitäkin, kun väliin sai vaihtaa katseen hänen kanssaan ja kuulla hänen äänensä helähdyksen.
Hänen salainen toivonsa oli, että ainakin viimeisenä iltana, kun koko kuninkaallinen perhe oli koolla kuningattaren luona, saisi kuiskata Ebballe muutamia sanoja. Mutta Juhana herttua oli alituiseen hänen rinnallaan ja puhui lakkaamatta toivomuksestaan päästä mukaan, jos tulisi sota, sillä kotona oli hänestä sietämätöntä. Näki selvään, että avioliitto jo tuntui herttuasta taakalta, mutta Kustaa ei siihen kiinnittänyt suurta huomiota. Hän näki vain, kuinka Maria Elisabet teki kaikkensa pitääkseen Ebban loitolla siitä huoneesta, jossa he keskustelivat.
Nuori rouva onnistuikin siinä niin hyvin, ettei kuningas edes saanut puristaa rakastettunsa kättä jäähyväisiksi. Mutta onneksi ei mikään maailmassa voinut estää häntä kirjeessä ilmaisemasta kaipaustaan eron johdosta. Kätchen lupasi toimittaa kirjeen perille ja sai viimeisen lämpimän jäähyväissuutelon.
Lähtö tapahtui. Kuningas matkusti Linköpingin ja Jönköpingin kautta
Vernamoon, josta käsin hänen oli vaikutettava rauhanneuvotteluihin.