"Huomenna puhun isällesi ja luultavasti matkustan sen jälkeen
Vadstenaan ilmoittamaan kuningattarelle."
"Älkää tehkö sitä", pyysi Ebba. "Nyt ne tulevat!"
"Anna minun suudella!"
"Teette väärin pyytäessänne; mitä sanottaisiin jos…"
Kustaa vetäisi nopeasti salvan ovelta. "En pyydä sitä ennenkuin saan oikeuden vaatia", vastasi hän. "Pyydän sinua vain muistamaan yhden asian, sen, etten koskaan herkeä rakastamasta sinua."
Ebba seisoi kainona ja allapäin. Silloin aukeni ovi, arvoitus sanottiin ja arvattiin.
Iloinen mieliala säilyi lopun iltaa. Mutta kun nuori parvi oli poissa, sanoi Kätchen: "Sinä olet rohkea, Kustaa!"
"Sotamiehen täytyy olla", vastasi kuningas, "varsinkin kun on kysymys sellaisesta valloituksesta."
"Ebba on hyvin kaino."
"Niin on liljakin, mutta se aukenee vähitellen päivän suuteluun."