"Mitä ensiksikin leskikuningatar sanoo?"
"Hänestä minä vastaan."
"Toiseksi valtiokansleri?"
"Hän tahtoo onneani."
"Hän sanoo, että teidän majesteettinne täytyy uhrautua, kun on kysymys isänmaan parhaasta."
"Minä todistan hänelle, että ne ovat läheisessä yhteydessä keskenään."
Magnus kreivi kumarsi syvään, mutta ei tehnyt enää vastaväitteitä.
"Kenties", sanoi Kustaa, "olisi minun pitänyt ensin raivata esteet, ennenkuin käännyin teidän puoleenne."
"Teidän majesteettinne ei ole vielä koskaan epäonnistunut vaikeuksia voittaessaan", virkkoi hovimies mielistellen.
"Toivon, että nytkin käy niin, mutta antaa asian kuitenkin jäädä meidän kesken, Magnus kreivi; sanon teille sitten milloin oikea hetki on käsissä."