"Miksi niin?" kysyi Margareta hieman hämillään.
"Selitän sen sittemmin. No, kuinka käy?"
"Kernaasti leikin ajan, mutta sitten…"
"Silloin ja sitten. Jaa vai ei? Pahimmassa tapauksessa saan hankkia toisen toverin."
"Ei tarvitse, voinhan suostua", vastasi Margareta nopeasti.
"En pidä siitä, että olet noin vastahakoinen", sanoi Claes kohta.
"Kenties tahdot mieluummin olla leikissä mukana jonkun toisen kanssa."
"Sitä en ole sanonut."
"Mutta niin saat olla; siihen leikkiin, jota tarkoitan, vaaditaan, että täytyy voida ehdottomasti luottaa toisiinsa."
"Voit luottaa minuun."
"Siis vihdoinkin! Sittenpä emme saakaan koskaan narrata toisiamme."