"Koko maailmassa!"
"Olette salamyhkäinen, siis on tosi kysymyksessä… raillerie à part, oletteko nähnyt kuningatarta tänään?"
"Jatkuvaa sadesäätä. Hän oli odottanut, että kuningas olisi täällä häntä vastassa."
"Stettinin juhlat saavat hänet kyllä iloisemmalle tuulelle."
Mutta Maria Eleonora ei tahtonut matkustaa Stettiniin. Hän selitti, ettei häntä huvittanut mikään ja että hän tunsi pian kuolevansa, jollei kuningas tullut hänen luoksensa tai hän saanut mennä kuninkaan luo.
Hovilla oli kova työ häntä huvittaessaan. Ainoa, joka siinä johonkin määrin onnistui, oli nuori Claes herra. Mutta hän tahtoi, että Margaretan oli otettava osaa kaikkiin hänen päähänpistoihinsa, ja tästä johtui heidän välillään niin läheinen tuttavallisuus, että se herätti Elisabet rouvan huomiota.
Ensi päivinä tuli Wolgastiin Brandenburgin nuori vaaliprinssi, kuningattaren veljenpoika; melkein samaan aikaan saapui Ruotsista muutamia nuoria herroja, joiden oli lisättävä kuningattaren seuruetta; näiden joukossa oli nuori Juhana Sparre, entinen kuningattaren hovipoika, harvinaisen ajatteleva nuori mies, joka ainoastaan tilapäisesti oli hovimiehenä.
Prinssin tähden tehtiin kaikenlaisia pikku retkiä, ja eräällä sellaisella, jolloin Claes oli onnistunut pääsemään Margaretan ylikuskiksi, sanoi hän neitsyelle: "Nyt olen keksinyt kepposen, joka voittaa kaikki entiset."
"Saanko minäkin olla siinä mukana?" kysyi Margareta innokkaasti.
"Ennenkuin voin vastata, täytyy meidän puhutella toisiamme sinuksi."