"Saavuttaakseen hänen ystävyytensä kannattaa kärsiäkin — kuten eversti Yxkull ja Elisabet rouva."
"Oh, laskette loruja!"
"Älkää sanoko niin, ajatelkaa lähemmin asiaa…"
"Se ei suinkaan maksa vaivaa. Kiitos ja hyvästi!"
"Entä palkkani?"
"Kas tässä!"
Tyttö heitti lentosuukkosen ja otalsi kuin nuoli pitkin käytävää. Claes juoksi jäljestä kappaleen matkaa, mutta huomasi sitten vapaaherra Hornin ja hiljensi heti vauhtiansa. "Kyllä sinut vielä kerran tapaan", jupisi hän ja meni kohteliaasti vanhaa herraa vastaan, jolla oli avoin kirje kädessään.
"Tässä on kirje herttualta", sanoi hän, "ja se sisältää kohteliaan kutsun Stettiniin. Siellä ollaan aivan hassastuttu ruotsalaisiin upseereihin; varo vain sydäntäsi, nuori ystäväni."
"Se on varattu valkean vihoja vastaan."
"Ah, Ruotsissa?"