"He menivät Turussa naimisiin ja elivät muutamia onnellisia vuosia
Suomessa, tuntemattomina kaikille."
"Mikä saattoi häiritä heidän onneaan?"
"Sukuylpeät Oxenstjernat, jotka keksivät salaisuuden ja riistivät vaimon miehensä syleilystä."
"Millä oikeudella?" kysyi Margareta leimuavin silmin.
"Syntyperän oikeudella; suku teki valituksiaan, ja Upsalan tuomiokapituli selitti avioliiton pätemättömäksi."
"Se on kauheaa! Ja miten kävi sitten?"
"Nuorta rouva rukkaa pidettiin melkein vankina, ja eversti teki kaikkensa päästäkseen suvun kanssa sovintoon. Se onnistui vihdoin kuninkaan välityksellä, jonka jälkeen tapahtui uusi vihkimys."
"Nyt ymmärrän syyn, miksei hän koskaan puhu ylhäisistä sukulaisistaan."
"Ne välittävät hänestä yhtä vähän, kuin hän välittää heistä. Ja luultavasti siksi, että hän saisi tilaisuuden kohdata miestään, on kuningas tehnyt hänet kuningattaren hovimestarittareksi."
"Kuinka minä rakastan kuningasta! Hän on kaikkien kärsiväin ystävä!" huudahti Margareta innoissaan.