11.
TUKI KAATUU.
Linnassa oli suuri juhla. Kynttilät kipinöivät kruunuissa, ja suuret hovisalit olivat täynnä loistavapukuisia herroja ja naisia. Kuningattarella oli upea otsaripansa otsallaan ja missä hän kulkikaan, kuului ihastuksen hälinä hänen tavattoman kauneutensa johdosta, kauneuden, joka häikäisi kaikki muut kaunottaret. Elisabet rouva seurasi hänen jäljestään nojaten upeaan upseeriin; hän näytti tavattoman iloiselta ja nyökäytti päätään nuorelle tytölle, joka kulki aivan hänen jäljestään.
Kuningas tuli yhtäkkiä viereisestä huoneesta. Hän tervehti ystävällisesti kaikille tahoille ja meni kuningattaren luo, jolle hän tarjosi käsivartensa jatkaakseen kiertokävelyään.
"Olen saanut sinua odottaa!" sanoi kuningatar nuhdellen.
"Kirje Claes Stjernsköldiltä", sanoi kuningas.
"Se hävytön, kuinka hän uskaltaa."
"Sisällä oli myös kirje sinulle hänen nuorelta vaimoltaan."
"En tahdo lukea sitä."
"Minä luen sitten."