Sillä välin kuningattaren ainoa ruotsalainen hovineitsyt oli pysähtynyt erään ikkunan ääreen ja keskustellut kuningattaren hovipojan Juhana Sparren kanssa. Tämä tunsi silloin jonkun nykäisevän itseään takista, ja käännyttyään hän näki pienen valkopukuisen ja kultakiharaisen tytön, joka kuiskasi hänelle: "Viekää minut kuninkaan puheille, täällä on niin ahdasta!"
"Etkö näe, että kuningas tanssii?" vastasi Juhana viitaten Fredrik
V:een.
"Minä tarkoitan oikeaa kuningasta, en tuota", vastasi tyttö kärsimättömästi.
"Hänellä ei ole aikaa puhella pikku tyttöjen kanssa. Mitä tahdot häneltä?"
"Sen minä sanon itse", virkkoi tyttö koettaen jälleen päästä eteenpäin. Mutta eräs hovipalvelijoista, joka tapasi hänestä kiinni, virkkoi ankarasti: "Tyttönen on aivan hassu tahtoessaan puhua kuninkaan kanssa. Mutta minä kyllä hänestä huolen pidän, minä." Näin sanoen hän kantoi pois tytön, joka potki ja pyristeli vastaan kaikin voimin eikä voinut saada sanaakaan suustaan, sillä mies painoi kätensä hänen suutansa vasten.
"Sääli lasta!" sanoi Märta. "Miksei hän saa puhua kuninkaan kanssa."
"Jos päästät yhden, tulee sata jäljestä", vastasi hovipoika. "Meidän asiamme on valvoa, etteivät asiaankuulumattomat pääse vainoamaan heidän majesteettejaan."
Märta huokasi, mutta ei vastannut mitään. Heti sen jälkeen kuningas kulki ohi ja pysähtyi hänet nähtyään. "Voin sanoa teille terveisiä Claes Stjernsköldin nuorelta puolisolta", virkkoi kuningas.
"Margareta!… Onko hän täällä?" huudahti Märta vilkkaasti.
"Ei, mutta hän tulee mielellään."