Heti sen jälkeen kutsui Kustaa Aadolf sotapäällikkönsä yleiseen sotaneuvotteluun; hän oli levoton viivytyksen tähden, siitä saattoi koitua suuria hankaluuksia. Keisarillinen sotajoukko, joka vaivalloisen marssin jälkeen oli majoitettu kyliin Lützenin ympärille, saisi aikaa järjestäytyä. Ja vaarallisinta kaikista oli, että Pappenheim voisi hänkin palata yön kuluessa.
Sotaneuvostossa esitettiin myös kysymys oliko sotasuunnitelmaa jatkettava vai oliko vetäydyttävä takaisin ja ensin koetettava päästä yhtymään saksilaisten ja Yrjänä herttuan kanssa. Kniphausen äänesti jälkimäisen ehdotuksen puolesta, mutta Bernhard herttua sitä vastoin puolusti hyökkäystä. Kuningas itse oli samaa mieltä kuin herttua. "Parasta on", sanoi hän, "pestä itsensä oikein puhtaaksi, kun kerran on mennyt kylpyyn, ja sodassa sitä paitsi suotuisa silmänräpäys ratkaisee kaiken."
Päätettiin siis ryhtyä hyökkäykseen. Pappenheimin saapumisesta koituvaa vaaraa varoen päätettiin, että sotajoukon oli aloitettava marssinsa jo muutamia tunteja ennen päivänkoittoa.
Sotahuudoksi määrättiin: "Jumala kanssamme!" Ja sen jälkeen sotaneuvosto hajaantui.
Väsymys kiireellisen lähdön ja vaivalloisen Rippachin ylimenon jälkeen ja vielä enemmän huomispäivän työ kehoitti lepoon.
Kustaa Aadolf nousi vaunuihin, joissa herttua Bernhard ja Kniphausen olivat hänen seurassaan. Häntä kehoitettiin, että hän suvaitsisi valita mukavamman lepopaikan. "Kuinka voin tehdä niin", vastasi hän, "kun näen niin useita ympärilläni sellaista ilman."
Loitompana Lützeniin päin saattoi nähdä vihollisen vahtitulet siellä täällä kylissä.
Kuningas vaipui uneen, mutta nukkui levottomasti. Kun hän heräsi, oli puoliyö jo mennyt. Hän ei enää lepoa ajatellutkaan, vaan alkoi heti antaa määräyksiään lähtöä varten. Sotajoukko asetettiin kahteen riviin, ratsuväki sivustoille kuten tavallisesti ja jalkaväki keskelle. Kuormasto muodosti kolmannen linjan.
Heti kun kaikki oli järjestyksessä, annettiin merkki lähtöön. Kello kävi silloin viidettä aamulla, ja oli vielä aivan pimeää. Kulkueen aloitti oikean sivustan ratsuväki, ja sen jälkeen seurasi jalkaväki siinä järjestyksessä kuin se oli asetettu, niin että perille saapuessa taistelujärjestys olisi ykskaks' valmis ja hyökkäys saatettiin heti aloittaa.
Sotajoukko marssi maantietä myöten, joka kulkee koillista kohden Lützeniin. Puolitien paikkeilla sijaitsee Röckaun kylä, ja täällä käännytään itää kohden tasangolle. Himmeä valonkajastus, joka ennusti päivänkoittoa, näkyi itäisellä taivaanrannalla. Saattoi jo eroittaa Lützenin tornit. Sieltä tervehdittiin ruotsalaisia musketeilla, ja kaupungin reunalla näkyi hieman ratsuväkeä, ja ainoastaan tummina kasoina saattoi näin loitolla eroittaa jalkaväkijoukot, jotka näyttivät lähestyvän.