Täällä kuningas pysyi paikoillaan koko päivän ja lähetti pienemmän osaston hankkimaan tietoja vihollisen asemasta.
Kuten tavallista, pidettiin jumalanpalvelus jokaisessa rykmentissä. Kuningas kulki rykmentistä toiseen, veisasi virren yhdessä, kuunteli kappaleen saarnaa toisessa ja kulki niin edelleen. Vihdoin hän palasi omaan telttaansa, alakuloisempana kuin koskaan. Ruotsin sotajoukko oli melkoisesti heikontunut, ja erittäinkin saksalaiset joukot näyttivät epäluotettavilta.
"Saksan kansa", kirjoitti kuningas valtiokanslerille, "on käynyt niin epävakaiseksi, että se kääntyy yhtenä päivänä yhden herran puoleen, toisena toisen. Ikävä kyllä, eivät sotamiehemme ole pitkään aikaan saaneet palkkaansa."
Melkein kaikki kuninkaan kirjeet näiltä ajoilta todistavat rahapulaa, ja häntä vaivasi suuresti ajatus, että hän kenties varojen puutteessa olisi pakoitettu luopumaan suuresta hankkeestaan. Voimme lukea hänen olkansa ylitse mitä hän kirjoittaa Akseli Oxenstjernalle. — "Armeija ei ole kuuteen viikkoon saanut mitään. Joka mies tietää, että olemme teiltä odottaneet rahoja; siihen ovat niin upseerit kuin sotamiehetkin luottaneet. Olemme voineet heidät elättää ainoastaan sillä leivällä, minkä olemme kaupungeilta kiristäneet, mutta nyt on sekin lopussa. Ratsumiehiä, jotka eivät nälkäleipään ole tahtoneet tyytyä, ei ole voitu pitää kurissa; he ovat eläneet ainoastaan luvattomalla ryöstöllä. Mitä muuten asemaan täällä tulee, olisi se hyvä, kun vain olisi varoja."
Kuningas pani kynän pois ja istui ajatuksiin vaipuneena. Silloin hän kuuli lapsenäänen teltan ulkopuolelta, joka valittaen sanoi: "Päästäkää minut kuninkaan luo, minun täytyy puhutella häntä."
Kustaa Aadolf hypähti pystyyn ja avasi itse oven. "Oletko se sinä, Gustava Adolfina!" huudahti hän iloisesti. "Tule sisälle ja sano mitä tahdot!"
Tytöllä oli syli täynnä kukkia, ja kauniit silmät säteilivät ilosta, kun hän kuninkaan edellä meni telttaan.
"Tuletko tuomaan minulle nämä kauniit kukat?" kysyi kuningas ja veti hänet luokseen.
"Niin, jos kuningas tahtoo ne. Ne ovat muuten vain tekosyynä."
"Yksi ensin ja toinen sitten." Hän otti kukat ja pani ne pöydälle.
"Sanoppas nyt sitten varsinainen asiasi."