Ritarin kasvot kirkastuivat.
— Joko te nyt suostutte? kysyi hän.
— Tulkaa tänne ja istukaa, olen antanut täyttää kannun isäni parhaimmalla viinillä. Juokaa siitä unohdusta ja anteeksiantoa.
— En ymmärrä mitä tarkoitatte, lausui Otto herra epäillen ja istuutui hänen osoittamalleen paikalle.
— Oletteko hyvin vihoissanne minulle?
— Rakkauteni tekee sen mahdottomaksi. Tyttö ojensi hänelle täyden pikarin.
— En ennenkuin te olette maistanut.
Dorotea vei pikarin huulilleen ja loi Otto herraan viehättävimmän katseensa.
— Unohduksen malja! sanoi hän.
— Rakkauden! huudahti ritari tulisesti ja tyhjensi pikarin.