— Neiti, lasketteko leikkiä kanssani? huusi ritari, nousten istualtaan. — Te ette koskaan ole rakastanut.
Mustat silmät iskivät tulta.
— Jos voisitte katsoa sieluuni, niin ette enää epäilisi.
— Minä lähden itse piispan luo. Dorotean silmät loistivat.
— Teettekö sen? kysyi hän hiljaa.
— Teen kaikki teidän tähtenne, mutta teidän täytyy antaa minulle todistus siitä että se tapahtuu vapaasta tahdostanne.
— Kappalainen saa antaa sen.
— Lähettäkää sitte paikalla noutamaan häntä. Kappalainen kirjoitti Dorotean käskystä, ettei isä, lääniherra, tahtonut erota tyttärestään, vaan lupasi antaa hänen suorittaa katumuksensa Kallössa.
— Eiköhän minuakin pitäisi mainita? huomautti ritari.
— Kun te itse viette paperin, niin se seikka jo puhuu puolestaan, vastasi kappalainen nöyrästi.