— Lapsi raukka, mitä olet tehnyt? sanoi Mette rouva.
— Pelastanut hänet! vastasi tyttö voitonriemulla.
— Mutta miten sinun itsesi käy?
— Siitä en välitä.
6.
PAKO.
Metsästystä jatkettiin suurimmalla innolla; saalis oli tänään tavallista runsaampi ja metsästäjät jakautuivat ryhmiin aina sen mukaan, miten koirat ajoivat.
Pitkän aikaa pysytteli Kustaa aivan Eerik herran likeisyydessä. Aatami oli sanonut, että hänen, kuullessaan huuhkajan huutavan, niin varovaisesti kuin suinkin piti kääntyä vasemmalle metsän sisään. Hän kuunteli levottomana, sykkivin sydämin. Odottihan hän elämänsä ja tulevaisuutensa ratkaisevaa hetkeä.
Äkkiä rupesivat koirat ajamaan tavallista nopeammin, eri tahoilta kuului piiskan läiskettä, torvien toitotusta, haukuntaa, huutoja; metsästäjät kannustivat hevosiaan ja nämä läksivät sieramiaan päristäen kiitämään eteenpäin vinhaa vauhtia, soiden ja rämeiden halki. Kustaa oli viimeisten joukossa; äkkiä kuului huuhkajan pitkä huuto.
— Huuhkaja tähän aikaan vuotta tietää onnettomuutta, huomautti muuan metsästäjistä ja riensi eteenpäin.