— Sitä hän ei olisi voinut!
— Nainen voi mitä hän ikinä tahtoo!
— Älkää luottako siihen!
Sillä kertaa ei Dorotea luonut silmiänsä maahan, vaikka ritari häntä tutkivasti katsoi. Miltei uhkaava oli hänen silmäyksensä, kun hän virkkoi:
— Koetelkaa ensin ja arvostelkaa sitte.
— Kerrotaan rouva Sigbritin saaneen hanhen, joka joka päivä munii hollantilaisen kultarahan, mutta siinä jutussa varmaankaan ei ole perää? puuttui puheeseen Mette rouva, joka tahtoi johtaa keskustelun toisaalle.
— Miksei? Rouva Sigbrit on saanut aikaan suurempiakin kummia; kun kuninkaan raatiherrat tahtovat päästä hänen puheilleen, niin he tuntikausia saavat odottaa portilla ennenkuin hän suvaitsee ottaa vastaan heidät.
— Kerrotaan hänen pitäneen kapakkaa Bergenissä, huomautti Sofia rouva.
— Niin, se on yhtä totta kuin että hän nyt on mahtavin rouva Kööpenhaminassa. Ylhäisö kumartaa hänelle syvempään kuin nuorelle kuningattarelle.
— Nuori kuningatar raukka! huudahti Sofia. — Kertokaa meille jotakin hänestä.