— Muori kulta, voisitteko antaa minulle hiukan leipää?
— Leipää? nauroi nainen katkerasti. — Sitä en ole nähnyt vuosikausiin, eivätkä nuo lapset koskaan; kuivakala on sekin lopussa, mutta eihän tähän vuodenaikaan tarvitse kuolla nälkään, kun on marjoja. Juokse sinä Esra hakemaan.
Noin yhdeksän vuotias poika juoksi metsään. Mutta nainen seisahtui katselemaan Kustaaseen.
— Oletteko pyhiinvaeltaja? sanoi hän.
— Kyllä olen.
— Menette ehkä Meklenburgiin näkemään pyhää verta? kysyi nainen.
— Onko ennen minua jo mennyt useita?
— Useampia kuin voin laskeakaan. Mutta on se aika ihme, että vihityt leivät tulivat verisiksi sentähden että uskottomat juutalaiset niihin koskivat.
— Oletteko tekin käynyt siellä?
— Minäkö? ja nainen päästi syvän huokauksen. — Jos autuus lasketaan anekirjeiden ja kirkonkäyntien mukaan, niin me ihmiskurjat kyllä iäisyydessä saamme olla yhtä köyhät kuin täälläkin.