— Ehkä Jumala tuomitsee toisten lakien mukaan.
— "Ei", sanovat munkit, jotka ymmärtävät sellaiset asiat; me köyhät annamme liian vähän luostareiden keittiöihin. Olin suurella vaivalla elättänyt porsaan ja sen vein tietysti heille, mutta en saanut siitä kuin kymmenen esirukousta pienelle kuolleelle lapselleni.
— Ettekö olisi voinut pitää porsastanne ja itse rukoilla esirukouksianne?
— Voi, kaikki taivaan pyhät! Te mahdatte olla katuja ja tarvita kymmeniä tuhansia rukouksia syntisen sielunne puhdistukseksi.
Nainen teki ristinmerkin. Sellaisen kadotuksen lapsen kanssa ei hän enää tahtonut vaihtaa sanaakaan.
Esra palasi takaisin, vasu täynnä mansikoita, mustikoita ja vattuja.
Kustaa söi hyvällä ruokahalulla ja joi vettä päälle, sitte lankesi hän polvilleen pienen alttarin eteen, joka Maariankuvineen seisoi tuvan edustalla; hän kiitti Jumalaa pelastuksestaan ja rukoili palavasti, anoen apua ja turvaa. Sitte hän asettui levolle suuren koivun suojaan ja nukkui melkein heti.
Päivä ei vielä ollut valjennut, kun hän heräsi. Kiireesti hän nousi, laski alttarille hopearahan ja läksi.
Sinä päivänä asteli hän noin kymmenen penikulmaa, pysytteli niin asumattomilla seuduilla kuin suinkin ja kun hänen piti mennä ihmisasuntoihin pyytämään ruokaa, niin hän sanoi olevansa pyhiinvaeltaja ja aikovansa Meklenburgiin.
Päivällisaikaan saapui hän Flensburgiin ja koska ihmiset juuri silloin sattuivat olemaan aterialla, niin hän huomaamatta pääsi kaupungin läpi.