— Pian senjälkeen tutustuin Kord Königiin ja sain muita huolia, jatkoi nainen.
Niin, oliko hänellä lapsia?
— Ei omia, mutta minulla on seitsemänkymmentäkolme veljen- ja sisarenlasta; jos he polvi polvelta lisääntyvät samassa suhteessa, niin…
— Niin he jo voivat kansoittaa kokonaisen kaupungin.
— Ehkä kyllä, mutta missä me silloin olemme?
— Ei täällä, eikä se olisikaan toivottavaa.
— Kyllä niinkin; mutta minäpä sanon teille, nuori herra, että kun pitkien vaivojen perästä on päässyt siihen, että saattaa asettaa elämänsä juuri niinkuin tahtoo ja kun on varaa ostaa mitä tahtoo ja kun sitäpaitsi ehkä on rikkain kaupungissa, niin ei ollenkaan tee mieli luopua kaikista noista eduista.
— Mutta olettehan te terve ja voitte monta vuotta elää ja nauttia hyvästänne.
— Kyllä, mutta minä en tyydy siihen.
— Vai niin.