— En nyt ajattele sellaisia. Haluan vain päästä takaisin synnyinmaahani voittamaan tai kaatumaan taistelussa sen vapauttamiseksi.
— Kauniisti ajateltu, mutta noin nuorena…
— Ei saa ajatella yksin itseään, kun kaikkialla vallitsee mitä julmin sorto.
— Ehkä niinkin, sanoi eukko hämmästyneenä, — mutta ei niitä ole monta jotka ajattelevat sillä tavalla.
— Toiset eivät ehkä ole kokeneet sitä mitä minä.
— Voi olla, mutta erinomaista se vaan on, sanoi kauppiaan vaimo ja pyyhki silmiään. — On melkein kuin kuulisin itseni puhuvan.
— Ymmärrätte siis nyt, että minun tulee elää piilossa.
— Kaikilta muilta, jos niin tahdotte, mutta ette minulta.
Kord König keskeytti heidät, sillä hän tahtoi viedä ritarin kanssaan kaupungin pormestarin ja neuvoston eteen. Kaikkialla hänet otettiin vastaan mitä ystävällisimmin ja turvakirja annettiin, mutta häntä kehoitettiin viipymään Lyypekissä kunnes ilmaantuisi varma tilaisuus päästä Ruotsiin.
Sieltä tuli yhä surullisempia tietoja. Tanskalaisia palkkasotureja vilisi kaikkialla ja he köyhdyttivät maata; Sten Sture taisteli kovaa taistelua ja Ruotsin ystävät odottivat vavisten ratkaisua.