Muiden muassa tutustui Kustaa Lyypekissä vanhaan juutalaiseen Herman Israeliin ja hän oli oikein kelpo miehen perikuva; vaikka hän oli äärettömän rikas, harjoitti hän suurta armeliaisuutta, varsinkin uskonheimolaistensa keskuudessa. Oman uskonsa ankarana noudattajana kunnioitti hän toisten mielipiteitä ja seurasi innokkaasti poliittisia selkkauksia, varsinkin pohjoismaissa.
Niinkuin monet muut oli hän ansainnut osan omaisuuttaan Ruotsissa ja itse monasti käynyt siellä. Hän oli siellä tehnyt paljon hauskoja tuttavuuksia, mutta eniten oli häntä miellyttänyt kansan terve reippaus.
Kustaa Eerikinpojan vaatimaton käytös ja jalot kasvot vaikuttivat häneen ja Herman Israelin ja Kord Königin kanssa seurusteli hän jokseenkin paljon.
Heille hän puhui epäilyksistään ja toiveistaan; oli niin paljon tekemistä, ensin maan vapautus tanskalaisten ikeestä ja sitte sisäisten asiain järjestäminen.
— Sten Sture ei siinä suhteessa tule onnistumaan paremmin kuin hänen edeltäjänsäkään, sanoi Herman.
— Eikö hän teistä kykene siihen?
— Kyllä, mutta valtakunnassa on monta valtionhoitajaa.
— Jotka tahtovat jakaa hänen valtaansa, tarkoitatte?
— Jotka itse asiassa sen tekevät; eikö jokaisella valtion suurella miehellä omasta mielestään ole yhtä paljon sanomista?
— Miksei hän ota kruunua? kysyi Kord.