— Sturet eivät ole turhamaisia; he eivät tahdo iskeä ketään päähän.
— Saadaanpa nähdä, eikö Kristian vielä katkoilekin päitä, kunhan hän nyt saa valtakunnan haltuunsa, huomautti Israel. — Korkeat herrat eivät taivu ennenkuin he tuntevat miehen kantapään polkevan niskojaan.
— Olisipa surullista, jos olisitte oikeassa.
* * * * *
Marraskuun alussa tuli neuvoskunnalle kirje kuningas Kristianilta, jossa tämä vaati Kustaan luovuttamista, mutta asia lykättiin toistaiseksi.
Eräänä päivänä tuli Herman Israel Kord Königin luo ja pyysi puhutella häntä kahdenkesken.
— Anna ruotsalainen ritari minun haltuuni, sanoi hän. — Sinun luonasi ei hän enää ole turvissa.
— Mikä sitte on?
— Lääniherra Eerik Banér saapuu huomenna ja vaikkei hän ilman raadin lupaa uskalla viedä häntä pois kaupungista, niin hän ehkä edeltäkäsin voi käydä käsiksi hänen persoonaansa.
— En neuvo häntä tulemaan tänne, vastasi Kord, poskillaan vihan puna.