Hetkeksi sisar väistyi taaksepäin, sitte hän tunsi hänet ja heittäysi hänen syliinsä.
— Kustaa, oma Kustaani! huudahti hän ilon valtaamana.
Kaikista sisaristaan rakasti Kustaa eninten Margareetaa. Hän oli aina parhaiten ymmärtänyt hänet ja hän oli ainoa, jonka kanssa hän oli ollut kirjevaihdossa.
— Rakas Kustaa, tule paikalla ja vaihda vaatteet; nämät eivät sovi sinulle.
Hetkisen perästä he kaikki istuivat salakammiossa juttelemassa siitä, mitä oli tapahtunut, urhoollisesta Kristina Gyllenstjernasta ja Hemming Gaddista, joka oli tullut Ruotsille uskottomaksi.
— Minä en sitä usko, vaikka hän itse sen minulle sanoisi, huomautti
Kustaa kiihkeästi.
— Hän mukautui olosuhteisiin, vastasi herra Joakim. — Ja se se meillekin on viisainta.
— Mitä te tarkoitatte, lankoni?
— Voi olla eri mieliä siitä että sinä pakenit Tanskasta; minä puolestani luulen, että kuningas pian olisi antanut takaisin vapautesi, ottanut sinut hoviinsa ja kehoittanut sinua valitsemaan morsiamen hovin kaunotarten joukosta.
Tumma puna painui Kustaan kasvoille ja Margareeta, joka luuli hänen loukkaantuneen, kiirehti paikalla sanomaan: