— Kustaa valitsee varmaan mieluummin jonkun jalosukuisen ruotsalaisen immen.
— En ajattele sellaisia. Synnyinmaa on morsiameni ja sen pelastamiseen palaa haluni.
— Mutta kuningas on luvannut.
— En luota hänen lupauksiinsa.
— Rakas veli, jos hän nyt onkin sinulle vihoissaan, niin ajattele että olet ollut hänen vankinsa — vaikkapa se olikin väärin. Minä uskon että hän tuhansin kerroin tulee korvaamaan sen sinulle.
— Kunhan hän nyt ensin on ottanut minulta hengen.
— Älä puhu niin julmia!
— Mitä sinä oikeastaan nyt aiot?
— Mennä Taalainmaahan ja koettaa nostaa kansan aseisiin, niinkuin
Engelbrekt.
— Tahdot siis tehdä meidät kaikki onnettomiksi! huudahti Margareeta.