— Pitäkää hyvänänne!
— Kiitos! vastasi Kustaa ja rupesi syömään.
— Mitä tämä on? kysäisi nainen samassa ja nosti permannolta kultarahan. Olli, kuulehan… hyvänen aika, se on kultaraha, jolleivät silmäni petä.
Ollille tuli kiire.
— Siltä se vaan näyttää, sanoi hän. — Herra sen kai tietänee, sillä herran se kai on.
— En ymmärrä… lausui Kustaa hämmästyneenä.
— Laukku näkyy olevan rikki, huomautti nainen osoittaen laukkua, jonka sauma oli ratkennut hyvän matkaa.
— En ymmärrä, kuinka se on tapahtunut, sanoi Kustaa.
— Se on mahtanut hankautua satulavyötä vastaan.
— Tahdotteko neulaa ja lankaa?