— Kyllä kai te sen paremmin korjaisitte.
— Tyhjentäkää se, niin saanpahan koettaa.
Kustaa noudatti kehoitusta, mutta naisen neuloessa laukkua ihmetteli hän ettei kumpikaan isäntäväestä himomielin katsellut rahoja, joita he tiesivät hänellä olevan. Hän päätti koetella heitä.
— Taidatte tulla hyvin toimeen.
— Ei ole valittamista.
— Mutta kuinka te olette niin yksin; tämä näyttää sentään olevan iso talo.
— Me saamme apua, kevään tullessa.
— Keneltä?
— Tuon isältä; kas, hän oli rikas ja minä olin vain köyhä renki.
— Olli sinä!