— Mahtaa se olla parempia ihmisiä, vastasi vaimo, — mutta hänelle täytyy sanoa, että hän pitää huolta tavaroistaan, muutoin ne kyllä katoavat.
— Pyytäisinköhän minä häntä panemaan ne tuonne vanhaan kirstuun? kysäisi Olli.
— Älä huoli; pitäköön jokainen huolta omastaan.
Enempää Kustaa ei kuullut, mutta hänen ajatuksensa pysyivät virkeinä aamuun asti. Maija muori oli keittänyt vesivelliä, jota hän tarjosi sekä vieraalleen että miehelleen. Lisäksi saivat he kappaleen mustaa leipää, Kustaa suurimman osan ja vaimo itse vain suupalallisen.
Turhaan tarjosi Kustaa maksoa; siitä he eivät tahtoneet kuulla puhuttavankaan.
— Tahdotteko säilyttää rahani, kunnes tulen takaisin? kysyi hän.
Miksei, se kyllä käy laatuun.
— Etkö voisi myydä minulle taalalaispukua? kysyi Kustaa Ollilta.
— Kyllä hyvinkin.
— Entä pyöreää lakkia ja kirvestä? Sekin kävi päinsä.