UNI.

Kustaa Eerikinpoika lakkasi laulamasta, laski luutun käsistään ja peitti niillä kasvonsa. Menneitten aikojen kuvat väikkyivät hänen silmissään; hän näki vanhemmat, siskot ja Torpan kartanon, jossa hän oli viettänyt onnellisimmat päivänsä. Sten Sture taisteli yhä maansa ja valtakuntansa puolesta, sen hän tiesi. Mutta oliko Hemming Gadd yhä vankeudessa? Hän ei koskaan ollut kysellyt mitään; ja ne uutiset, jotka hänen läsnäollessaan kerrottiin Ruotsin asemasta, olivat yhtä vähän uskottavat kuin luotettavat. Mutta aina kun isänmaan asiat vaan johtuivat hänen mieleensä, karmivat vilunväreet hänen selkäpiitään ja yksin luutun sävelet saattoivat silloin tyynnyttää hänen mielensä myrskyä; tai asteli hän pitkin askelin edestakaisin huoneessaan.

— Minä olen häkkiin teljetty leijonanpoika, virkkoi hän itsekseen; — ken minulle ojentaa auttavan käden? Sillä yksinäni en mitään mahda.

Hemming Gadd ja hän olivat yhdessä lähetetyt Kööpenhaminaan ja muisto siitä keskustelusta, joka heillä matkalla oli ollut, oli hänen ainoa lohdutuksensa ja yllykkeensä. "Ruotsi voi puolustautua, jos se tahtoo", oli vanha piispa sanonut, "mutta kolme neljäsosaa aatelistosta on kurjia raukkoja, jotka kumartelevat kuningasmahtia; niistä täytyy tanskalaisen ensin imeä pois veret; vasta sitte voi Ruotsin kansasta ja jälellejääneestä aatelistosta tulla vapaita miehiä, jos he vaan saavat kelpo johtajan".

Nuorukaisen usko pelastukseen oli tietysti vielä suurempi kuin vanhuksen. Että kelpo johtaja saattoi pelastaa Ruotsin, niissä sanoissa oli kummallinen taika.

Sekä Sten Sture että vanha Hemming olivat antaneet hänestä hyvän arvostelun. Ja millä ilolla hän oli valmis uhraamaan henkensä rakkaan isänmaan edestä!

Kansa oli nykyään valistuneempi kuin Engelbrektin aikana ja koska kerran tämä oli onnistunut aikeessaan, niin miksei Kustaa onnistaisi!

Mutta vapaus oli onnistumisen ensi ehto ja miten hän sen saisi? Monia monituisia kertoja hän epätoivoissaan oli korottanut kätensä taivasta kohti, mutta enkeliä ei kuulunut, joka olisi avannut vankilan portit: hän oli ja pysyi vankina.

Tavattomia voimainponnistuksia hänen tuli kestää voidakseen tekeytyä kuuroksi ja sokeaksi, kun tanskalaiset hänen ympärillään laskettivat pilaa hänestä ja hänen maanmiehistään.

Monasti heiteltiin ruotsalaisista ritaritiloista arpaa ja joskus riideltiin siitä, kuka saisi naida hänen oman sisarensa.