— Muistatko kuinka silloin kävi?
Mies vaikeni hetkiseksi.
— Olisipa hän vaan täällä, niin voisimmepa koettaa uudelleen, sanoi hän.
— Ei tiedä mitä vielä voi tapahtua.
Sulattajalla ei ollut aikaa saattaa kauvemmaksi. Kustaa antoi hänelle hopearahan ja sanoi:
— Jos Jumala auttaa minua, niin tule luokseni ja minä maksan sinulle paremmin.
He erosivat ja Kustaa jatkoi yksin osoitettuun suuntaan.
Illalla hän tuli Bengtshedeniin; se oli suuri kylä likellä Svärdsjön pitäjän eteläistä rajaa.
Hän meni Åkersgården-nimiseen taloon pyytämään yösijaa.
Emäntä osoitti hänelle sijan lieden ääressä, mutta kun hän istui siinä tuijottamassa tuleen eikä virkkanut sanaakaan, niin emännän päähän pälkähti, että hän samalla saattoi tehdä vähän työtä ruuastaan. Emäntä valmisti nimittäin juuri makkaroita ja aikoi hänellekin antaa makkaran.