Jonin taloudenhoitajatar ei käsittänyt, miksi "renkiä" sillä tavalla kunnioitettiin, ja kun isäntä hengen uhalla kielsi häntä kyselemästä, niin hän läksi piioille ja rengeille vuodattamaan sydäntään, josta seuraus oli että kaikki rupesivat vakoilemaan kulkijaa.
Sentähden hänen pian täytyi lähteä matkaan, pappi huomasi sen välttämättömäksi ja souti itse hänet Isalan kylään, puoli penikulmaa Svärdsjön kirkolta.
Siellä asui kruununmetsästäjä Sven Elfinpoika vanhan vaimonsa kanssa.
Pappi puhui hänelle muutamia sanoja kahdenkesken ja ukko vastasi:
— Voitte luottaa minuun, rakas isä.
Mutta pian näytti vaara taas olevan tarjolla, sillä Brun Pentinpojan lähetit tulivat pappilaan kysymään vankia.
Ja sieltä he läksivät Isalaan.
Sven Elfinpojan vaimo oli juuri paistamassa leipiä, kun joukko vieraita miehiä astui sisään kysymään, oliko näillä mailla nähty erästä tuntematonta miestä.
Kustaa seisoi lieden ääressä lämmittelemässä.
Vastauksen asemasta otti vaimo varsiluudan, survasi häntä sillä selkään ja sanoi:
— Mitä sinä siinä töllistelet niinkuin et koskaan olisi nähnyt ihmisiä. Laita itsesi siitä pian riihelle!