Moran miehet olivat tosin antaneet Kustaan mennä menojaan, mutta useihin heistä oli hänen puheensa tehnyt niin syvän vaikutuksen, etteivät he sittemmin koskaan voineet unohtaa tuota nuorta herraa, jolla oli niin voimakas ääni ja joka niin lujasti luotti heidän miehekkyyteensä ja isänmaanrakkauteensa. Jos hänen nimensä olisi ollut Sten Sture, niin he paikalla olisivat seuranneet häntä, mutta Kustaa Eerikinpoika ei saanut heidän korvistaan vaikenemaan kaikkia noita ylistyslauluja, joita heille oli laulettu kuningas Kristianista ja hänen suuresta hyväntahtoisuudestaan Ruotsin kansaa kohtaan.
Sillä kannalla olivat asiat Morassa ja kaikkialla Siljanin pitäjissä.
Mutta samaan aikaan saivat rättvikiläiset aika lailla otella kuninkaan väen kanssa.
Joukko tanskalaista ratsuväkeä tuli taas noin sadalla hevosella
Taalainmaalle ottamaan kiinni Kustaata.
Heidän ratsastaessaan Siljanin jäätä näkivät muutamat talonpojat heidät. Silloin he paikalla riensivät kirkolle ja rupesivat soittamaan kelloja, niinkuin tapana oli levottomina aikoina, kun vaara uhkasi.
Tuuli puhalsi pitäjiin päin ja kaikkialta, vuorilta ja metsistä tuli aseilla varustettuja talonpoikia, jotka miehissä kiirehtivät kirkolle ja pappilaan.
Tanskalaiset olivat jo ehtineet sinne, mutta talonpojat ryntäsivät perässä, murskasivat suurilla tukeilla portit ja kun tanskalaiset pakenivat kirkontorniin, niin he ajoivat heitä takaa sinnekin. Vaivoin he saivat henkensä pelastetuksi, talonpojat päästivät heidät ainoastaan sillä ehdolla että he pyhästi lupasivat olla tekemättä Kustaa herralle pahaa. Sentään eivät he saaneet sanojansa niin hyvin sovitetuiksi, kertoo kronika, ettei useita heistä olisi kohdannut suurten kirveitten isku.
Olemme nähneet, etteivät Taalain miehet olleet kuinkaan valmiit tarttumaan aseisiin, mutta eivät he silti sallineet kuninkaan soturien kuljeksia kylillä ahdistamassa sitä joka oli paennut heidän turviinsa.
Samaan aikaan ilmaantui useita muitakin pakolaisia Taalainmaalle pakoon kuninkaan vainoa. Muitten muassa Lauri Olavinpoika (Björnram), joka oli taistellut Sten Sturen joukossa ja jonka taalalaiset hyvin tunsivat. Heti kun he kuulivat hänen tulleen, kiirehti kansaa laumoittain hänen luokseen ja hän todisti todeksi kaikki mitä Kustaa Eerikinpoika oli kertonut ja kuvaili taalalaisille mikä kohtalo heitä odotti.
— Kuningas, kertoi hän, — lähtee pian kiertomatkalle valtakuntaan ja sitä ennen pystytetään jokaisen nimismiehen kartanolle hirsipuu; miehekkäimmät ja eniten arvossa pidetyt talonpojat mestataan ja toisilta hakataan toinen käsi ja toinen jalka. Aseitaan he eivät enää tarvitse, jonkatähden ne otetaan pois ja heidän lakikirjansa poltetaan.