— Monet hyvät, rehelliset miehet, lisäsi Jonas herra, — ovat vetäytyneet metsiin, turvatakseen elämänsä niin hyvin kuin suinkin. Mutta jos hyvä Jumala tahtoo lähettää heille ja maalle uskollisen ruotsalaisen herran, niin he kyllä ovat valmiit uhraamaan henkensä ja verensä kuningas Kristiania ja koko hänen joukkoaan vastaan.
Talonpojat olivat käyneet avuttomiksi ja alakuloisiksi.
— Se on suuri onnettomuus, että herra Kustaa Eerikinpoika nyt on poissa, huomautti Jonas Mikaelinpoika vielä toistamiseen. — Hän on käynyt Sten herran koulua eikä kukaan paremmin sopisi johtajaksi kuin hän.
Hyvät neuvot tulivat tässä kalliiksi. Taalain miehet olivat nyt varmasti päättäneet ryhtyä aseihin; herra Kustaa Eerikinpoika piti vaan saada takaisin.
Molempien herrojen kehoituksesta valittiin kaksi parasta hiihtäjää, jotka lähetettiin hakemaan Kustaa Eerikinpoikaa; heidän piti hiihtää yöt päivät, lepäämättä, kunnes löytäisivät hänet.
Tähän toimeen valittiin Kettelbon Lauri ja moralainen Engelbrekt. He olivat nuoria, voimakkaita miehiä ja läksivät paikalla matkaan.
Ei ollut suinkaan helppoa seurata pakolaista, mutta he kyselivät pitkin tietä ja pääsivät siten Limaan saakka. Siellä tiesi kansa kertoa, että hän oli käynyt kirkossa ja jumalanpalveluksen loputtua pitkän aikaa seisonut ovella, ajatuksiin vaipuneena. Sitte he olivat nähneet hänen kulkevan joen poikki, pohjoista kohti.
Hiihtäjät läksivät samaa tietä, mutta vielä oli heillä pitkä matka kuljettavana ennenkuin heidän vaivansa oli saava palkkansa.
Vasta kun he olivat päässeet Sälensbyhyn, Transtrandin kappelin pohjoispuolella, näkivät he hänet pitkän matkan päässä.
8.