Jo tunsi hän miehet vanhoiksi tutuiksi. Mutta mitä he tahtoivat?
Heidän retkensä tarkoitusta ei hän saattanut aavistaa.

Kun he kertoivat, että häntä heidän kotikylässään ikävöimällä ikävöitiin, silloin valtasi hänet ääretön ilo ja hän kiitti Jumalaa, joka näin oli sekä vahvistanut että nöyryyttänyt häntä. Mitä hän itsestään olisi taitanut, jollei väkevämpi tahto olisi lausunut sanaansa.

Paikalla hän suostui talonpoikien pyyntöön ja hyvää kyytiä läksivät he paluumatkalle.

Väki Öster- ja Vesterdaleista oli kokoontunut Moraan häntä odottamaan.

Vihdoin tuli sitte sanoma, että kolme hiihtäjää likenee, ja silloin syntyi suuri ilo ja riemu. Kaikki läksivät heitä vastaan ja jokainen tahtoi pusertaa Kustaan kättä toivottaakseen häntä tervetulleeksi.

He valitsivat hänet "Taalainmaan ja koko Ruotsin valtakunnan herraksi ja johtajaksi" ja vannoivat hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta.

Kustaan keskusteluista Taalain miesten kanssa ja hänen valinnastaan johtajaksi lauletaan:

Ja kuningas Kustaa se ratsastaa
Taas Taalain miesten luo.
Mut kuningas Kristian Södermalmissa
Viiniä, mettä juo.

Ja kuulkaa te Taalain miehet,
Mitä mulla on mielessäin,
Mun kanssani tulkaa Tukholmaan
Ja juutit me lyömme näin.

Ja vastasi Taalain miehet,
Ne vastasi yksi kerrallaan:
Oli taistelu pitkänä perjantaina,
Sen muistamme ainiaan.