Kustaan tarkoitus oli valloittaa Vesterås ja hänen rynnätessään
Helsinglantiin retkeili reipas Pietari Sveninpoika pitkin Tunan ja
Hedemoran pitäjiä voittaen ne Kustaan puolelle. Rälssimies Olavi
Bonde taas kierteli Noran ja Lindesin vuoristokyliä, kehoittaen ja
yllyttäen niiden väestöä aseihin.
Liike levisi pitäjästä pitäjään; tuntui siltä kuin ilmassa olisi liikkunut säkeniä, jotka minä hetkenä tahansa saattoivat puhjeta liekeiksi. Ilma oli ikäänkuin täynnä paloainetta, ja ne jotka olivat aiotut siihen sortumaan, huomasivat vaaran ja tunsivat kauhulla sen likenevän.
Tukholmassa olivat uutiset Taalainmaalta herättäneet suurta huolta; pelättiin että liike saattaisi levitä pitkin koko maata. Johtavat miehet lähettivät sentähden varoittavia kirjoituksia Taalaihin ja lupasivat Kustaa Eerikinpojalle varman turvan, jopa kuninkaan armon ja suosion, jos hän lupaisi luopua aikeestaan. Kirjeen olivat allekirjoittaneet Kustaa Trolle, hänen isänsä Eerik Trolle ja Knut Pentinpoika (Sparre).
Nuo kolme herraa kutsuivat itseään valtakunnanneuvoksiksi ja se antoi Taalaissa aihetta kaikellaiseen pilaan. "Valtakunnan neuvot Ruotsissa", sanottiin, — "ovat sangen heikot, koskei niiden valta ulotu kuin kolmeen mieheen, jotka sitäpaitsi lienevät sangen kelvottomat". Mutta ei siinä kyllä.
Tukholman porvaristolta, maistraatilta, raadilta ja kansalta tuli Taalainmaalle kirjeitä, joissa ystävällisin sanoin kehoitettiin taalalaisia heittämään Kustaa Eerikinpojan ja muiden velikultien ymmärtämättömät puuhat sikseen; maan eteläosissa oli kaikki hyvin, Tukholmassa oli yllinkyllin suolaa, humaloita, kankaita ja kalaa sekä kaikellaista ruokaa, jotapaitsi vielä odotettiin useita laivoja tuomaan maahan tarpeita.
Mutta luottamus Kustaaseen oli ehtinyt kasvaa ja nuo kirjoitukset eivät itse asiassa vaikuttaneet mitään. Joku tosin saattoi ruveta epäilemään, mutta se joka jo oli vetänyt miekkansa ei enää pistänyt sitä tuppeen.
Vielä tuli Tukholman maistraatilta nuhdekirje "rälssimiehille, vapaasukuisille ja kruununveroa maksaville talonpojille koko valtakunnassa sen säädyttömyyden ja sodan johdosta, johon Kustaa. Eerikinpoika on ryhtynyt; nuhdeltiin siitä että hän petoksella, murhalla ja tulella tuottaa yhteiselle kansalle, syyllisille ja syyttömille ikuisen häpeän kaikkien kristittyjen ihmisten joukossa ja saattaa maan ikuiseen häviöön".
Tanskassa pidätettiin joukko laivoja, jotka runsaine lastineen olivat aikoneet Ruotsiin, ja kuningas oli itse tulossa suurella voimalla rankaisemaan kapinoitsijoita. Sentähden heidän nyt tulee ajatella, mikä rangaistus ja häviö kohtaakaan niitä jotka luopuivat kuninkaasta, tuosta voimakkaasta Itämeren valtiaasta, joka on liitossa keisarien, kuninkaiden, ruhtinaiden ja koko kristikunnan kanssa. Paras on ajoissa katua ja lähettää hyviä miehiä arkkipiispojen, piispojen ja ritariston luo pyytämään että he rauhoittaisivat aloitetun kapinan. Tukholma puolestaan on valmis uhraamaan verensä ja henkensä kuninkaan edestä.
Tähän aikaan elää Tukholmassa toinen henki kuin Sture veljesten aikana.
Mutta Kustaa Eerikinpoikaan ja hänen taalalaisiinsa eivät kirjeet ja sinetit vaikuttaneet; tarvittiin voimakkaampia keinoja. Sentähden varustettiin kuudentuhannen miehen suuruinen joukko, joka viipymättä lähetettiin Taalaihin.