Tämän joukon miehet olivat suurimmaksi osaksi tanskalaisia ja saksalaisia. Johtajina olivat Henrik Slagheek, Kustaa Trolle, Knut Pentinpoika ja Henrik von Melen. He marssivat Vesteråsista Daljoelle ja pystyttivät leirinsä Brunbäckin lautan luo.
Kustaa oli silloin matkalla Helsinglantiin, mutta niinkuin tiedämme, oli hän asettanut kykeneviä miehiä johtamaan osaa sotajoukostaan.
Kuullessaan tanskalaisten puuhista marssi Pietari Sveninpoika heti viidentuhannen miehen suuruisella voimalla Daljoelle ja pystytti leirinsä vastapäätä vihollisten leiriä.
Taalain miehet hehkuivat intoa päästä käsikähmään tanskalaisten kanssa; he ampuivat teräviä nuoliansa joen yli, jättämättä vihollistansa hetkeksikään rauhaan.
Vieläkin liikkuu näillä seuduin taruja, siitä miten taalalaisten nuolisade oli niin tiheä, että se pimitti auringon.
Tanskalaiset katsoivat nyt parhaaksi vetäytyä ampumamatkan ulkopuolelle ja asettuivat Björkebohon ja Karlsbohon.
Piispa Jöns Antinpoika Bellenacke, joka oli seurannut tanskalaisten joukkoa ja nyt ensi kertaa näki nuo taalalaiset, joista hän oli kuullut niin paljon puhuttavan, kysyi eräältä ruotsalaiselta herralta:
— Miten paljon väkeä voi seutu täällä Länghedenin yläpuolella korkeintaan saada kokoon?
— Noin 20,000 miestä, tuli vastaukseksi.
— Mutta mistä sellainen joukko saa ruokaa?