— Se ei ole tottunut herkkuihin; vaaran aikana tyytyy se veteen ja pettuleipään.
Piispa hämmästyi ja virkkoi:
— Sellaista kansaa joka syö kuoret puista ja juo vettä, ei pirukaan voi kukistaa, saatikka sitte muut; hyvät ystävät, lähtekäämme kiireesti täältä.
Mutta Pietari Sveninpoika ei tahtonut päästää tanskalaisia niin vähällä; hänen väkensä taisteluhalu oli lisäksi niin suuri että sitä piti käyttää hyväkseen ja sentähden hän äkkiä vetäytyi väkineen takaisin, hyökätäkseen syrjätietä tanskalaisten selkään.
He marssivat Ön'in, Folkärnan kirkon, Vidderbon ja Kungsgårdenin ohi Utsundan lautalle. Se teki kokonaisen penikulman mutkan, mutta tuo matka kuljettiin siivekkäin askelin ja Pietari Sveninpoika pääsi perille oikeaan aikaan. Joukko soudettiin veneillä virran poikki ja tanskalaisten päälle rynnättiin juuri kun heidän piti lähteä matkaan. Samassa tuli paikalle toinenkin taalalaisjoukko, joten tanskalaisia ahdistettiin kahdelta taholta.
Utsundan lautan länsipuolella on nummi, jota sanotaan Sonnbohediksi, ja siellä törmäsivät ruotsalaiset ja tanskalaiset yhteen. Tanskalaiset puolustautuivat urhoollisesti, mutta suurin osa heidän joukkoaan hävitettiin, monet heittäytyivät suinpäin jokeen, toiset pakenivat Vesteråsiin ja taalalaiset seurasivat heitä aina Hemmingsbohon saakka Vestmanlannin Fläckebossa. Vanha sankarilaulu kuuluu:
Brunbäckin joessa paljon on vettä, hei sutarallaa,
Sinne juutteja hukkui, hei sutarallallaa,
Muut juutit korjasi luunsa, hei sutarallaa.
Ja löytyy vielä henkilöitä jotka tietävät näyttää paikankin, missä tappelu oli. Vanhassa taalalaislaulussa sanotaan:
Ja Taalain miehet ne riensivät pois luo virtaisen Tunan maan, sen vertaista joukkoa Kustaa ei ollut johtanut milloinkaan.
He tulivat tuulena rynnistäin,
joka mies oman voimansa ties,
ja maa oli vaarassa valveillaan,
kun uhkasi Juutin mies.