He Brunnebäck virralle ehtivät,
siellä seisoi juutit nuo,
läpi viidakon taalaisnuolet soi
ja ne nuolet ne surman tuo.
Tuli tuijotti silmissä jokaisen,
pelon kyyneltä niissä ei näy,
lens jousista ilmaan nuolten päät
kuni syksyssä rakeet käy.
Ja juutti se virtahan viskattiin,
vesi loiskahti kulmillaan,
sitä vaan suri uljas Taalain mies
kun ei Kristian kuollutkaan,
Pois karkasi juutti nyt kauhuissaan ja kaikersi häpeissään: "Kotiolttaan juokohon enää hiis, sehän huumaavi juutin pään!"
Tämä oli Kustaan ja hänen taalalaistensa ensimäinen voitto. He astuivat nyt Sturein ja isien jälkiä ja tulevaisuuden maali väikkyi yhä kirkkaampana heidän silmissään.
Tyynesti ja maltillisesti ryhtyi nuori sankari työhön. Hän keräsi koko voimansa Hedemoraan, jakoi sen fennikoihin ja ruotuihin, harjoitti taalalaisia käyttämään aseita ja tekemään liikkeitä, opetti heitä paremmin takomaan nuolia ja otti entisten pistinten sijasta käytäntöön pitkät keihäät eli piikit, joilla torjuttiin vihollisen ratsuväen ryntäyksiä.
Kustaa oli nykyään yksinomaan soturi, hänen yksityisihmisensä oli siirretty syrjään, koko hänen sielunsa, kaikki hänen ajatuksensa tähtäsivät yhteen ainoaan päämäärään: isänmaan vapauttamiseen ja pelastamiseen tanskalaisten ikeestä.
Ja sen saavuttamiseksi tuntuivat hänestä kaikki taakat kevyiltä kantaa, hän antautui suureen tehtäväänsä kokonaan, mutta vaati myöskin kuuliaisuutta ja säntillisyyttä muilta. Hän piti ankaraa järjestystä, tutki ja tuomitsi aina itse kaikki asiat; itse hän jakoi käskynsä ja itse hän valvoi että ne tulivat täytetyiksi. Väkivaltaa, ryöstöä ja muuta epäjärjestystä ei hän kärsinyt ja itse hän piti huolta siitä että väki sai kaikki mitä se tarvitsi. Hän toimitti Hedemoraan rahapajan ja antoi lyödä samanarvoista rahaa kuin Kristian. Hänen rahoissaan oli toisella puolella aseellisen miehen kuva, toisella kaksi taalalaista jousta ja niiden välissä K.
Hänellä ei vielä ollut käsissään ainoaakaan linnaa tai linnoitusta. Vesterås oli hänen liikkeilleen sangen tärkeä, se saattaisi olla turvapaikkana, josta hän ahdistaisi vihollista ja vaikeuttaisi sen hankkeita. Sentähden antoi hän päällikölleen Olavi Bondelle käskyn huhtikuun 29 p:nä länsipuolelta liketä kaupunkia ja ruveta ahdistamaan vihollista, samalla kun hän itse sotureineen ryntäisi sen päälle toiselta puolelta.
Mutta kun tieto Tanskan joukon saapumisesta pääleiriin Dannemorassa tuli, Olavi Bonde katsoi velvollisuudekseen jäädä sinne ja uskoi Pietari Ugglalle sen käskyn täytäntöönpanon, jonka hän itse oli saanut Kustaa Eerikinpojalta.