Pietari Uggla oli rohkea, uljas mies, mutta nuori ja kokematon. Kuullessaan Örebron linnanhaltijan, Strön herran, Antti Pietarinpojan kuljeskelevan Vestmanlannissa liukkaalla kielellään kehoittamassa kansaa pysymään kuninkaalle uskollisena, ei hän saanut rauhaa, vaan läksi ajamaan takaa Anttia ja hänen miehiään ja ajoi heitä läpi koko Köpingin. Siellä hän pysähtyi.

Voitostaan iloisena ja ylpeänä tahtoi Pietari herra nyt valmistaa itselleen ja miehilleen hauskan päivän, mutta voitonriemu oli tehnyt hänet huolettomaksi ja hän unohti asettaa vahteja kaupungin ympärille.

Tätä käytti Antti Pietarinpoika hyväkseen; hän ratsasti kiireen kautta Vesteråsiin ja sai Henrik von Meleniltä 300 miestä, joiden kanssa hän kiireesti palasi takaisin. Sillaikaa riemuitsi ja joi Pietari herra talonpoikineen sydämensä pohjasta; toiset laskeutuivat vuoteisiin selviytymään pohmelostaan, toiset läksivät harjulle ja tekivät tulet, joiden ympärille asettuivat nukkumaan. Monet heistä eivät koskaan heränneet. Antti Pietarinpoika ryntäsi äkkiarvaamatta esiin ja löi maahan johtajan ja suurimman osan hänen joukostaan.

Täten oli Kustaa kadottanut tärkeän lisän toivomastaan avusta.

Kolme päivää myöhemmin läksi hän liikkeelle koko sotajoukkoineen. Romfartunan kirkon luona Vestmanlannissa hän pyhän Yrjön päivänä (23 p. huhtikuuta) tarkasti väkensä ja jakoi sen uljaiden, rohkeiden kenttäeverstiensä Lauri Olavinpojan ja Lauri Eerikinpojan johdon alle. Huhtikuun 29 p:nä marssitti hän joukkonsa Badelundsåsenin yli; edellimmäisenä kulki Lauri Olavinpoika osastoineen, jotka muodostivat etujoukon.

Kustaan tarkoitus oli kulkea Vesteråsin ulkopuolella olevaan P.
Olavin kappeliin ja majoittua sinne muutamaksi päiväksi.

Vesteråsin linna oli Didrik Slagheckin hallussa. Hän oli väkivallalla ottanut sen ja mestauttanut edellisen haltijan Hans Fynbon. Talonpoikaisjoukkoa vastaan hän oli varustautunut siten, että oli revittänyt pois kaikki kaupungin ympärillä olevat aidat, jotteivät ne häiritsisi ratsuväen liikkeitä.

Tanskalaiset olivat niin ylimieliset ja voitostaan varmat, että heidän kerrotaan pilkaten lausuneen, että "vaikka taalalaisia kolme päivää sataisi alas taivaasta, niin he tappaisivat heidät kaikki".

Kun he sitte linnan ikkunoista näkivät talonpoikaisjoukon hiljaa likenevän, niin he päättivät tehdä rynnäkön.

Ratsuväki komennettiin satuloihin ja rynnätettiin ulos kaupungista sellaisella kiihkolla että — niinkuin vanhoissa lauluissa kerrotaan — sotamiehet olivat kuin nälkäiset sudet.