Luonnollisesti löivät ruotsalaiset hänet takaisin ja alkoivat kiivaasti ajaa häntä takaa; sitä hän juuri oli odottanutkin. Päästyään väijyksissä olevan joukkonsa luo, ryhtyi hän taas vastarintaan ja piiritti ruotsalaiset joka taholta. Mutta Lauri Eerikinpoika ei siitä säikähtänyt; syntyi kiivas ottelu ja mieshukka oli suuri, mutta urhoudellaan ja kekseliäisyydellään ruotsalaiset pelastuivat ja pääsivät takaisin Rotebrohon, vaikka vähentynein voimin.

Arkkipiispa riemuitsi. Hän piti jokaista tanskalaisten menestystä suurena voittona ja hieroskeli tyytyväisenä käsiään, lausuen:

— Odottakaa te vaan! Kyllä te nyt olette tyhjentäneet hirsipuut, mutta itse te ne vielä täytätte.

Rotebron tappelu oli vasta ollut. Syvinten tunsi Kustaa tappion, mutta hän ei kadottanut tyyntä, tasaista mielenmalttiaan.

Eräänä päivänä tuli leiriin suuri joukko helsinglantilaisia; he olivat vihdoinkin päättäneet ryhtyä auttamaan ruotsalaista jalosukuista hänen suuressa sodassaan. Taalalaisten voitot olivat heitä innostuttaneet ja heille osoittaneet, ettei liene mahdotonta pelastaa valtakunta tanskalaisen kuninkaan käsistä. Yhtä tervetullut oli Kustaalle myöskin se apu, jonka urhea holsteinilainen Tapani Sasse toi.

Hän oli ollut auttamassa Kristina Gyllenstjernaa sodassa Kristiania vastaan, sitte hän merirosvona oli retkeillyt Itämerellä, nyt oli hän aikonut lähteä Venäjälle, mutta kun hän kuuli Kustaa Eerikinpojan puuhista, viehättivät ne hänen seikkailuhaluista, ritarillista mieltään ja hän heitti koko Venäjänmatkan sikseen ja kiirehti Rotebron luona olevalle leirille 60 saksalaisen sotamiehensä kanssa.

Kustaa otti hänet ilolla vastaan; hän tarvitsi ennen kaikkea harjaantunutta väkeä.

Saattoi arvata että Tukholman piiritys kestäisi kauvan, koska ei muonavarojen tuontia meren puolelta saatettu estää. Myöskin oli välttämätöntä pelastaa muu osa maata tanskalaisten ikeestä ja valloittaa takaisin ne linnat, jotka vielä olivat heidän hallussaan.

Niitä oli todellakin vielä paljon ja valloitus kävi hitaasti, koska piiritystaito siihen aikaan oli sangen huono.

Vikissä asusti tanskalainen Knut Niilonpoika ja hänen linnansa kesti piiritystä kokonaisen vuoden. Samoin Engsö ja Tynnelsö; kaikkiin näihin paikkoihin piti lähettää sotaväkeä ja puhdistaa Suomi vihollisista.