Sitte he yhdessä läksivät Linköpingiin, josta Kustaa kirjoitti kutsut herrainpäiville Vadstenaan ja lähetti ne kaikille tahoille maata.
Koko maa oli kiihoituksen tilassa, kukaan ei tietänyt mitä Kristian tästälähin aikoi tehdä, ja Kustaa ilmestyi useimpain mielestä lähettiläänä taivaan mailta.
Itse hän tunsi kulkevansa ikäänkuin näkymättömien voimien johtamana, ajatukset tulivat ulkoapäin, hän ei tietänyt mistä; hänen edessään näytti aina olevan viitattu tie ja kun hänelle hiljaisina öinä selveni, mitä nyt oli tehtävä, niin ei hän koskaan lykännyt työtä toistaiseksi; mitä häneen itseensä tuli, niin ei mikään työ tai vaiva tuntunut hänestä liian raskaalta.
Vadstenan kokous avattiin 21 p. elokuuta. Tärkeimmät valtakunnan säädyt Itägötlannista, Vermlannista ja Dalista saapuivat, ja kun Kustaa 24 p:nä astui saliin, kohtasi häntä siellä 30 ritaria, jotka olivat pysytelleet pääasiallisesti Kalmarissa Norrbyn suojeluksen alla. Nyt he, luottaen ruotsalaisen päällikön onneen ja kuultuaan, että Kristian oli antanut uuden käskyn ruotsalaisen aateliston hävittämisestä, olivat lähteneet Kalmarista Vadstenaan tarjoamaan Kustaalle apuaan ja pyytämään suojelusta häneltä, ainoalta joka saattoi sitä antaa.
Tälle kokoukselle, jossa oli sekä valtakunnan aatelistoa että miehiä muista yhteiskuntaluokista, esitti Kustaa maan vaaran. Hän käski kaikkia muistamaan, kuinka menneinä aikoina vieraat hallitsijat olivat koettaneet vain vahingoittaa ja nylkeä valtakuntaa; hän pyysi heitä ajattelemaan, näitä heillä oli odotettavana tanskalaiselta kuninkaalta ja kehoitti jokaista olemaan avullisena siinä työssä, johon hän rehellisten miesten uskollisella avulla oli ryhtynyt, pelastaakseen valtakunnan perikadosta.
Kaikki kokoontuivat Kustaan ympärille kiittämään häntä siitä että hän oli ottanut ensi askeleen maan pelastamiseksi. Tunteidensa valtaamina tulivat monet pyytämään, että hän rupeisi heidän kuninkaakseen. Toiset taas, jotka muistivat että Sturet, kantamatta kuninkaannimeä, olivat voineet johtaa valtakuntaa, pysyivät vaiti.
Kustaa vastasi, ettei hän suinkaan ollut ryhtynyt sotaan valloittaakseen itselleen valtaistuinta; hän on vain ajatellut valtakunnan onnea ja itsenäisyyttä ja kansanmiesten kehoituksesta ruvennut päälliköksi.
Jos he kaikki uskollisina ruotsalaisina, jokainen kohdastaan lupaavat antaa hänelle uskollista, miehekästä apua, niin hän puolestaan tekee mitä taitaa ja pysyy heidän päällikkönään. Kuningasta ei ole ajatteleminenkaan ennenkuin Kristian joukkoineen on karkoitettu maasta. Sitte ovat säädyt kutsuttavat kokoon yksimielisesti päättämään kuninkaan vaalista. Sen jonka he katsoivat hyväksi valita, sen hänkin tunnustaa ja sille hänkin osoittaa uskollisuutta ja kuuliaisuutta.
Puhe otettiin vastaan suurella ihastuksella ja kokoontuneet säädyt vahvistivat hänen vaalinsa valtakunnan johtajaksi ja päälliköksi; sitte kaikki vannoivat hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja lupasivat hänelle voimakasta apua. Kristianin julmasta menettelystä kirjoitti neuvosto ja uusi valtionhoitaja, kertomuksen, joka lähetettiin kaikille hengellisille ja maallisille herroille koko kristikunnassa, heidän arvosteltavakseen.
Herrainpäivien päätyttyä lähetti Kustaa miehiä Länsigötlantiin ja
Smålantiin.