Hänen seurueeseensa kuului tavallisesti noin kaksi- tai viisitoista toveria, mutta heidän avullaan saattoi hän surmata sata vihollista, jopa enemmänkin.
Raseporin seuduilla, Kokemäen ja Porvoon kuninkaankartanoissa oli hänen urhoollisuutensa hyvin kuulu ja hänen nimensä tuotti tanskalaisille sellaista kauhua, että he häntä yksin pelkäsivät enemmän kuin koko Niilo Arvinpojan sotajoukkoa.
Jouluaatto v. 1521 oli tanskalaisille sangen surullinen. Kun Norrby elokuussa oli lähtenyt Stegeborgista, oli hän pannut Berendt von Melenin linnaan päälliköksi. Tämä oli joulukuun 18 päivänä jättänyt sen Arvid Vestgötelle.
Mutta sitä ei Severin Norrby tietänyt, vaan saapui joulun edellisinä päivinä tuomaan linnaan muonavaroja ja apujoukkoja.
Muuan karkulainen toi tästä tiedon Arvidille, joka silloin pienemmällä joukolla asettui samaan asentoon jossa hän oli linnaa piirittäessä.
Houkutellakseen tanskalaisia vielä varmempaan ansaan, teki hän Ettersundin luona kovaa vastarintaa; Norrbyn oli vaikea pitää puoliaan, mutta kun puolustautuminen vihdoin hänelle onnistui, lähetti hän heti linnaan tiedon, että hän on saapumassa apujoukkojen kanssa; merkiksi pisti lähettiläs peitsen nenään hatun, mutta muuan ruotsalaisesta linnaväestä ampui ajattelemattomuudessaan pois sen, siten tuoden ilmi koko juonen.
Norrby huomasi petoksen ja karkasi suinpäin takaisin.
Ettersundissa kohtasi häntä taas sama kova vastarinta ja mieshukka.
Mutta päästyään laivaansa kiitteli Norrby ruotsalaisia hyvistä joulukemuista ja kutsui heidät Kalmariin juomaan pääsiäisolutta. Berendt von Meleniä, joka oli heittänyt linnan ruotsalaisille, nimitti hän kavaltajaksi.
Tämä tapahtui Stegeborgissa; mutta samana päivänä kärsivät tanskalaiset yhtä suuren tappion Lofössa. Siellä oli Pietari Fredag 500 miehen suuruisen joukon etunenässä ja hän esti kaiken kuljetuksen Tukholmaan Mälarin puolelta; sentähden oli tärkeää saada hänet karkoitetuksi.