Seuraavana päivänä tehtiin Sätran leiriin samallainen rynnäkkö samalla seurauksella, joten Tukholma mannermaan puolelta nyt oli vapaa.
Mutta ei siinä kyllä, vaan Suomestakin tuli huonoja tietoja. Severin Norrby oli Tukholmasta purjehtinut meren poikki ja pakoittanut Niilo Arvinpojan luopumaan leiristään. Niilo oli ensin sytyttänyt ruutivarastonsa tuleen, jolloin suuri osa Turkua joutui liekkien uhriksi.
Arvinpoika itse, Eerik Fleming ja useat muut suomalaiset aatelismiehet pakenivat sisämaahan. Piispa, joka salaa oli auttanut ruotsalaisia, pakeni Raumalle, mukanaan joukko aatelisia vaimoineen, lapsineen, tavaroineen. Sieltä he läksivät Ruotsiin. Mutta Öregrundin luona nousi kamala myrsky ja piispa seuralaisineen hukkui.
Kaikki nämä vastoinkäymiset osoittivat selvästi, että Ruotsi välttämättömästi tarvitsi merivoimaa ja Kustaa sen kyllä huomasi. Mutta ennenkuin menemme eteenpäin, koetamme kuvata Kristian Tyrannia, joka tuli sekä Ruotsin että Tanskan kauhuksi; hänellä oli selvänäköisyyden lahja ja paljon muita ominaisuuksia, jotka kirkkaina säteinä tuontuostakin valaisivat sitä pimeyttä, jonka hillitön tahto oli kietonut hänen ympärilleen.
10.
KUNINGAS KRISTIAN.
Hän oli luonteeltaan kiivas ja taipumaton. Isä pani hänet erään porvarin luo Köpenhaminaan kasvatettavaksi ja opettajakseen sai hän kaniikki Jörgen Hintzen. Tämä, nähdessään mahdottomaksi pitää kurissa villiä poikaa, otti hänet mukaansa Fruekirkeen ja pakoitti hänet laulamaan muiden kuoripoikien joukossa.
Tämä oli Hannu kuninkaan mielestä liikaa ja niin uskottiin prinssi erään Markbrandenburgista olevan saksalaisen, mestari Konradin haltuun.
Hän oli oppinut herra, joka ajan tavan mukaan pääasiallisesti koetti mättää latinaa nuoren oppilaansa päähän.
Luultavasti prinssi, rangaistuksen välttämiseksi, johonkin määrin alistui opettajansa tahdon alle, mutta yöt olivat hänen omassa hallussaan ja silloin hän kierteli pitkin kaupunkia, ensin lahjottuaan linnanvahdin, jotta hän vapaasti pääsi liikkumaan.