Hän kulki porvaristalosta toiseen ja viipyi mieluinten siellä missä viini oli parasta ja kansa kauneinta.
Vihdoin kuningas sai tästä tiedon ja silloin seurasi sellainen nuhdesaarna ja selkäsauna, että prinssi lankesi polvilleen rukoilemaan armoa ja lupasi, ettei hän enään koskaan tee sillä tavalla.
Mutta tämä aika oli ehtinyt syvästi vaikuttaa häneen. Hän oli nähnyt kansan elävän kurjuudessa, aatelin ja pappien harjoittavan sortoa, ja huomannut, että kuninkaan asema monessa suhteessa oli rajoitettu.
Ruotsia hän vihasi ja ruotsalaisia valtionhoitajia kutsui hän kavaltajiksi.
Saksalaisuutta hän myöskin vihasi ja sen edustajana Gottorpin linnan herraa, joka hänen isälleen oli tuottanut niin paljon harmia.
Ulkomuodoltaan ei hän ollut epämiellyttävä, mutta hänen kasvoillaan oli aina heijastus siitä rajusta voimasta, joka asui hänen sisässään. Hän saattoi olla ystävällinen kun hän tahtoi, mutta hänen vihansa pani kaikki vapisemaan. Vuosikausia saattoi hän kantaa vihaa ihmistä vastaan, mutta mestarillisesti salata sen, kunnes ilmaantui tilaisuus, jolloin hän päästi vihansa mitä villeimpänä raivona puhkeamaan esiin.
Hän epäili siihen määrään ympäristöään, että — niinkuin hänen itsensä oli tapana sanoa — jos hänen lakkinsa olisi aavistanut, mitä hänen päässään liikkui, niin hän paikalla olisi heittänyt sen tuleen.
Kaksikymmenvuotiaana nuorukaisena lähetti isä hänet Norjaan tukahduttamaan ylhäisten herrojen kapinanhalua. Hän sen tekikin niin perinpohjaisesti, ettei Norjan aateli siitä saakka enään koskaan ole päässyt entiseen voimaansa tai mahtavuuteensa.
Kymmenvuotisen valtionhoitajatoimensa aikana kokosi hän muuten paljon tietoja eri maiden oloista; ja siihen saattoi hänet pääasiallisesti eräs nainen: kauniin Dyveken äiti, Sigbrit. Kerrottiin, että tämä synnyltään oli hollantilainen, joka, vietettyään kirjavaa seikkailuelämää, vihdoin oli asettunut Bergeniin ja avannut ravintolaliikkeen.
Sigbritillä oli paljon tietoja ja erinomainen järki. Kristian rakasti hänen tytärtään ja senkautta pääsi Sigbrit, joka sitäpaitsi vihasi Ruotsia yhtä paljon kuin Kristian, häneen vaikuttamaan.