Kristian perusti kamari- eli hovioikeuden ja erittäin tärkeät olivat hänen säädäntönsä kaupan ja kaupunkien kohottamiseksi.

Vieraiden kansallisuuksien laivat saivat vapaasti käydä Tanskan satamissa ja turmiollinen kylä- ja pikkukauppa kiellettiin hansalaisilta uhalla, että heidän tavaransa otetaan takavarikkoon; muutamissa tapauksissa saattoivat he saada korkeat sakot. Kaikkien talonpoikien, pappien ja aatelisten tuli viedä sekä omat että talonpoikiensa karjat kaupaksi kaupunkien kauppiaille, joilla oli oikeus harjoittaa kauppaa.

Öresundintulli muutettiin Helsingöristä Köpenhaminaan ja suuret oikeudet luvattiin vieraiden maiden rikkaille kauppiaille, jos he asettuisivat maahan. Amageriin perustettiin hollantilainen siirtola ja Alankomaita kehoitettiin kaikin tavoin kaupantekoon Tanskassa.

Lyypekkiläiset vimmastuivat sekä vientikiellosta että Öresundintullin muuttamisesta Köpenhaminaan; mutta varsinkin suututtivat heitä hollantilaisille luvatut edut. He olivat puolen vuosisataa työskennelleet saadakseen heidät suljetuiksi pois Itämereltä ja nyt tehtiin heidän ponnistuksensa tyhjiksi.

Pelättiin julkista riitaa ja Kristian koetti tehdä ystävällisiä sopimuksia, kunnes Ruotsi olisi hänen hallussaan.

Mutta niin suuri oli hansalaisten voitonhimo, että hän turhaan koetti saada heitä luopumaan Ruotsin kaupasta.

Silloin antoi Kristian ottaa takavarikkoon heidän laivansa ja uhkasi sulkea hansalaisilta kaikki Tanskan satamat.

Sopimus uudistettiin toukokuun 15 päivänä 1520.

Kun Kristian, saatuaan haltuunsa Tukholman ja Ruotsin valtaistuimen, oli päässyt kunniansa kukkulalle, oli hänen tarkoituksensa laskea koko ylpeä Lyypekki valtikkansa alle. Juhlallisesti tultuaan Tukholmaan lausui hän eräälle saksalaiselle kauppiaalle: "sano herroillesi, että jo olen voittanut toisen lyypekkiläisen portin ja että pian voitan toisen".

Toisen kerran, kun Kristian raatiherroineen oli Tukholman pormestarin
Gorius Holstin luona, puhui hän: