TAKAISIN RUOTSIIN.

Koko Ruotsi oli nyt vapautettu, paitsi Tukholma ja Kalmar. Kustaa varusti kaksi sotajoukkoa: toinen lähti Norjaan Siggenpoika Sparren johdolla ja koko eteläosa tätä valtakuntaa lankesi Ruotsin käsiin, vaikka se sittemmin yhdistettiin Tanskaan; toinen joukko Berendt von Melenin johdolla, joka oli mennyt ruotsalaisten puolelle, karkasi Skåneen, mutta pakoitettiin kuuden viikon päästä peräytymään, suureksi osaksi huonojen teiden ja saksalaisten sotamiesten tähden.

Tähän aikaan sai Kustaa tiedon siitä että Kristian oli pantu viralta. Viisas Hans Brask neuvoi häntä käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja valloittamaan takaisin Skånen, Hallannin ja Blekingen.

Kustaa antoi paikalla käskyt Lauri Siggenpojalle, joka karkasi Hallantiin ja valloitti sen. Berendt von Melen kutsuttiin takaisin ja hän valloitti miltei miekan iskutta Lyckebyn läänin, Sölvesborgin ja koko Blekingen. Skånen ritaristo, joka paraikaa oli koolla Lundissa, lähetti Berendt von Melenille salaisia sanomia ja ilmoitti olevansa valmis auttamaan häntä.

Pian sen jälkeen tuli tanskalaisen ritariston ja raadin puolesta kaksi valtuutettua, valtioneuvokset Klaes Bilde ja Aksel Ugerup, Berendt von Melenin luo ja he kehoittivat häntä luopumaan tuumastaan asevoimalla voittaa sen, minkä saattoi saada aikaan ystävällisellä sopimuksella, varsinkin nyt kun ajat sekä Ruotsille että Skånelle olivat niin epävarmat.

Päätettiin siis seuraavan heinäkuun 24 päivänä pitää kokous, jossa riita Hansakaupunkien välityksellä ratkaistaisiin kaikessa sovussa. Berendt von Melen suostui ehdotukseen, mutta piispa Brask lausui moittien, "etteivät ruotsalaiset koskaan olleet hyvällä saaneet mitään tanskalaisilta".

Kustaan menestys oli Lyypekissä herättänyt suurta ihastusta; takasihan se lyypekkiläisille Ruotsin tärkeän kaupan, ja kun ruotsalainen valtionhoitaja sitte kirjoitti heille ja pyysi että he hyväntahtoisesti auttaisivat Ruotsia antamalla ruutia, luotia, ampuma- ja varsinkin sotalaivoja, rehellistä maksoa vastaan rahassa tai tavarassa, niin siihen paikalla suostuttiin.

Harvoin lienee apua toimitettu sellaisella mielihyvällä ja säntillisyydellä.

Jo toukokuussa purjehti kymmenen hyvin varustettua, ruudilla ja kenttätykeillä lastattua laivaa Itägötan saariston läpi Söderköpingiin.

Niissä oli 900 hyvin varustettua sotamiestä ja hiukan ratsuväkeä.