Varhain aamulla kuuluivat tanskalaiset marssivan ulos eteläisestä portista. Ylpeinä, meluten ja jyristen kulkivat he kirkon ohi, aivan varmoina siitä että heidän vihamiehensä nukkuivat sikeintä untaan, josta heitä tulee herättämään verinen ja julma aamutervehdys.

Mutta leirissä kohtasi heitä paha pettymys: koko Ruotsin joukko seisoi aseissa, valmiina taisteluun.

Taistelun ollessa tulisimmallaan kuului takaapäin torvien toitotusta ja sotahuutoja. Tanskalaiset pelästyivät ja pelästys muuttui epätoivoksi, kun he sitte huomasivat pelastuksen mahdottomaksi. Heidän tappionsa oli ääretön; ainoastaan harvat pääsivät takaisin kaupunkiin.

Asema oli sangen tukala. Ainoastaan melkoisen suuri joukko olisi saattanut tunkea piiritysarmeijan läpi, ja sellaista apua ei ollut odotettavissa. Tanskalaiset olivat siis aivan oman onnensa nojassa ja jotta heidän miehensä jälellä olevilla vähillä varoilla saattaisivat elää kokonaisen talven Tukholmassa, täytyi kaikki tarpeeton väki ajaa pois.

Se tehtiinkin. Kaikki joita ei voitu käyttää kaupungin puolustukseen, tai jotka olivat vähemmän luotettavat, karkoitettiin. Teinien, munkkien, palkkaväen, sanalla sanoen kaikkien, jotka olivat toisten leivissä, täytyi jättää kaupunki.

Niin kului talvi ja päästiin merkilliseen vuoteen 1523.

Sillaikaa oli Ruotsiin saapunut muutamia lyypekkiläisiä raatiherroja valvomaan Hansakaupunkien etuja; he oleskelivat koko talven Upsalassa ja seurustelivat saksalaisen ratsuväen kanssa, jolla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin nostaa palkkansa.

Koko maassa tahdottiin, että kutsuttaisiin kokoon herrainpäivät, jonkatähden valtionhoitaja vihdoin sen tekikin, määräten kokouksen pidettäväksi Strängnäsissä toukokuun 24 päivänä. Tärkein kysymys oli velka Lyypekille, jonka maksaminen tuotti huolta.

Molemmat lyypekkiläiset raatiherrat jättivät laskun avusta, joka oli annettu Tukholman piiritykseen ja vaativat että se viipymättä maksettaisiin; jos taas sattuisi viivytys, niin lyypekkiläiset korvaukseksi yksistään siitä tahtoivat rajattoman vakuutuksen valtakunnan kaupasta, oman tekemänsä ehdotuksen mukaan.

Tuo mahtava Lyypekki, joka sekä kruunasi kuninkaita että karkoitti
heitä valtaistuimilta, oli hiljan tehnyt liiton Tanskan kuninkaan
Fredrikin kanssa ja luvannut auttaa häntä hankkimaan itselleen
Ruotsin kruunua. Lähettiläät lausuivat uhkauksia siihen suuntaan.